Ero sivun ”Hevosenkenkä” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti muokkasi linkkiä / linkkejä |
Lisätty asiaa ja tehty korjauksia |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Hevosenkenkä''' on hevosen sarveisaineesta muodostuneeseen [[kavio]]on naulattava kaareva metallinen suojus, joka |
'''Hevosenkenkä''' on [[hevonen|hevosen]] sarveisaineesta muodostuneeseen [[kavio]]on naulattava kaareva metallinen suojus, joka suojaa kaviota kulumiselta. Hevosenkengät keksittiin jo [[pronssikausi|pronssikaudella]]. Hevosen kengittäminen mahdollistaa raskaamman työnteon ja nopeamman matkanteon etenkin kovalla maaperällä. |
||
[[Kuva:Horseshoe.jpg|thumb|250px|Nykyaikaiset hevosenkengät tehdään tyypillisesti [[teräs|teräksestä]] ja naulataan kavioon.]] |
|||
⚫ | |||
⚫ | Hevosenkenkä tunnetaan onnenkaluna, joka |
||
Nykyaikaiset hevoskengät tehdään yleensä [[teräs|teräksestä]] tai [[alumiini]]sta. Entisaikaan [[kengitysseppä|kengityssepät]] takoivat kengät alusta loppuun itse, mutta nykyään käytetään lähinnä tehdasvalmisteisia kenkiä jotka seppä takoo lopulliseen muotoon. Jos hevonen joutuu liikkumaan liukkailla alustoilla (talvikeli, kilparatsastus ruohokentällä), kenkään kiinnitetään hokkeja antamaan lisäpitoa. |
|||
Kenkien on sovittava kooltaan ja tyypiltään hevosen kavioon ja käyttöön. Ne on myös säännöllisin väliajoin (hevosesta ja olosuhteista riippuen noin 4-8 viikkoa) irrotettava kasvaneen kavion oikeaan muotoon vuolemista varten, joskin samoja kenkiä voi käyttää useaan kertaan jos ne yhä sopivat eivätkä ole liian kuluneita. Liian pitkiksi kasvaneet tai vääränmuotoisiksi vuollut kaviot voivat pakottaa hevosen jalkojen nivelet rasittaviin ja vahingollisiin asentoihin, ja myös kenkien kiinni naulaaminen on tarkkaa työtä, koska kavion sisällä on myös herkästi vahingoittuvia osia. Hevosen terveys, liikkumiskyky ja käyttökelpoisuus ovat hyvin pitkälti kiinni kavioiden terveydestä, joten on syytä teettää kengitys ja vuoleminen ammattinsa osaavalla kengityssepällä tai ainakin hankkia itselleen kunnollista alan opetusta. |
|||
Hevosta ei aina ole välttämätöntä kengittää, sillä kaviot saattavat kulua sopivaan tahtiin omia aikojaankin, varsinkin jos hevonen on vähäisessä käytössä tai laidunlomalla. Kengitystarve riippuu yleensä hevosyksilön kavioaineksen laadusta, maaperästä ja hevosen käytöstä. Joissakin tapauksissa kengitys on kuitenkin keino korjata hevosen rakennevirheistä johtuvia virheellisiä liikeratoja (jolloin hevonen esimerkiksi yhtenään kolhii jalkoja toisiinsa), pitää muuten ontuva hevonen tervejalkaisena tai hoitaa jalan tai kavion vammaa. |
|||
⚫ | |||
⚫ | Hevosenkenkä tunnetaan onnenkaluna, joka on ollut tapana ripustaa kodin seinälle. Perinteisintä on ollut ripustaa se suupuoli ylöspäin, jotta onni ei valuisi hukkaan. Hevosenkenkä kuuluu nykyaikaisiin, melko laajalle levinneisiin taikakaluihin ja onnenmerkkeihin yhdessä [[neliapila]]n, [[jäniksenkäpälä]]n ja vastaavien kanssa. Yleensä hevosenkengän onnea tuovaan vaikutukseen ei ehkä suoranaisesti uskota, mutta sen aikaansaamaan onneen liittyvä uskomusperinne tunnetaan myös Suomessa. Myös suomalaiset [[uusivuosi|uudenvuoden]][[tina]]t valetaan yleensä hevosenkengän muotoisista tinankappaleista. |
||
==Aiheesta muualla== |
|||
[http://www.farrier.net/hevosenkengitys/ Hevosenkengityksen perusteita] |
|||
[[Luokka:Onnenkalut]] |
[[Luokka:Onnenkalut]] |
Versio 24. maaliskuuta 2006 kello 13.08
Hevosenkenkä on hevosen sarveisaineesta muodostuneeseen kavioon naulattava kaareva metallinen suojus, joka suojaa kaviota kulumiselta. Hevosenkengät keksittiin jo pronssikaudella. Hevosen kengittäminen mahdollistaa raskaamman työnteon ja nopeamman matkanteon etenkin kovalla maaperällä.
Nykyaikaiset hevoskengät tehdään yleensä teräksestä tai alumiinista. Entisaikaan kengityssepät takoivat kengät alusta loppuun itse, mutta nykyään käytetään lähinnä tehdasvalmisteisia kenkiä jotka seppä takoo lopulliseen muotoon. Jos hevonen joutuu liikkumaan liukkailla alustoilla (talvikeli, kilparatsastus ruohokentällä), kenkään kiinnitetään hokkeja antamaan lisäpitoa.
Kenkien on sovittava kooltaan ja tyypiltään hevosen kavioon ja käyttöön. Ne on myös säännöllisin väliajoin (hevosesta ja olosuhteista riippuen noin 4-8 viikkoa) irrotettava kasvaneen kavion oikeaan muotoon vuolemista varten, joskin samoja kenkiä voi käyttää useaan kertaan jos ne yhä sopivat eivätkä ole liian kuluneita. Liian pitkiksi kasvaneet tai vääränmuotoisiksi vuollut kaviot voivat pakottaa hevosen jalkojen nivelet rasittaviin ja vahingollisiin asentoihin, ja myös kenkien kiinni naulaaminen on tarkkaa työtä, koska kavion sisällä on myös herkästi vahingoittuvia osia. Hevosen terveys, liikkumiskyky ja käyttökelpoisuus ovat hyvin pitkälti kiinni kavioiden terveydestä, joten on syytä teettää kengitys ja vuoleminen ammattinsa osaavalla kengityssepällä tai ainakin hankkia itselleen kunnollista alan opetusta.
Hevosta ei aina ole välttämätöntä kengittää, sillä kaviot saattavat kulua sopivaan tahtiin omia aikojaankin, varsinkin jos hevonen on vähäisessä käytössä tai laidunlomalla. Kengitystarve riippuu yleensä hevosyksilön kavioaineksen laadusta, maaperästä ja hevosen käytöstä. Joissakin tapauksissa kengitys on kuitenkin keino korjata hevosen rakennevirheistä johtuvia virheellisiä liikeratoja (jolloin hevonen esimerkiksi yhtenään kolhii jalkoja toisiinsa), pitää muuten ontuva hevonen tervejalkaisena tai hoitaa jalan tai kavion vammaa.
Hevosenkenkä onnenkaluna
Hevosenkenkä tunnetaan onnenkaluna, joka on ollut tapana ripustaa kodin seinälle. Perinteisintä on ollut ripustaa se suupuoli ylöspäin, jotta onni ei valuisi hukkaan. Hevosenkenkä kuuluu nykyaikaisiin, melko laajalle levinneisiin taikakaluihin ja onnenmerkkeihin yhdessä neliapilan, jäniksenkäpälän ja vastaavien kanssa. Yleensä hevosenkengän onnea tuovaan vaikutukseen ei ehkä suoranaisesti uskota, mutta sen aikaansaamaan onneen liittyvä uskomusperinne tunnetaan myös Suomessa. Myös suomalaiset uudenvuodentinat valetaan yleensä hevosenkengän muotoisista tinankappaleista.