Eurooppa-liiga

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta UEFA Cup)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
UEFA Europa League
Eurooppa-liiga
Meneillään oleva kausi
Eurooppa-liigan kausi 2024–2025
Laji jalkapallo
Maa(t) Eurooppa (UEFA)
Perustettu 1971
Joukkueita 48 (lohkovaiheessa)
+8 joukkuetta Mestarien liigan lohkovaiheen jälkeen
160 (yhteensä)
Hallitseva mestari Italia Atalanta BC
Eniten mestaruuksia Espanja Sevilla (7)
Sivusto Eurooppa-liiga

Eurooppa-liiga (UEFA Europa League) on Euroopan jalkapalloliitto UEFA:n järjestämä jalkapallokilpailu. Se on Euroopan toiseksi tärkein seurajoukkueiden kansainvälinen jalkapallokilpailu Mestarien liigan jälkeen.

Eurooppa-liigan voittaja on vuodesta 2000 lähtien kohdannut Mestarien liigan voittajan UEFA Super Cupissa.

Lech Poznan vs. Deportivo de La Coruña.

Kilpailu perustettiin vuonna 1971 nimellä UEFA-cup (engl. UEFA Cup), kun UEFA otti vuodesta 1955 lähtien pelatun Messukaupunkien cupin (engl. Inter-Cities Fairs Cup) alaisuuteensa.[1]

Eurooppa-liigaan tai sen karsintaan osallistuvat ne kansallisissa sarjoissa parhaiten sijoittuneet joukkueet, jotka eivät pääse osallistumaan Mestarien liigaan karsintoineen. Pienempien liigojen kohdalla tämä sisältää jo sarjan toiseksi tulleen ryhmän, mutta suurimmista liigoista Eurooppa-liigaan osallistuu vasta neljänneksi tai viidenneksi sijoittunut joukkue. Lisäksi kilpailuun ovat vuodesta 1999 ja Cup-voittajien cupin lakkauttamisesta lähtien osallistuneet kansalliset cup-voittajat. Ranskasta ja Englannista kilpailuun pääsee myös toissijaisen cupin (”liigacup”) voittaja. Maapaikat määräytyvät UEFAn maapisteiden perusteella.

Eurooppa-liigan maakohtainen kiintiö vaihtelee yhdestä joukkueesta neljään. Yleisesti ottaen korkeammalla UEFAn sarjarankingissa olevat maat saavat enemmän paikkoja, mutta näin ei ole aina, sillä paikat ovat kytköksissä Mestarien liigan paikkamäärään. Esimerkiksi kaudella 2006–2007 eniten paikkoja, neljä, oli Kreikalla ja Alankomailla, kun taas niitä ylemmäksi rankingissa sijoitetuilla mailla oli vain kolme paikkaa johtuen suuremmasta määrästä Mestarien liigan paikkoja.

Maakiintiöstä riippumatta Eurooppa-liigaan voi selvitä Mestarien liigan kautta. Mestarien liigan karsinnan kolmannella kierroksella pudonneet ja lohkovaiheessa lohkojen kolmansiksi sijoittuneet pääsevät Eurooppa-liigan eri vaiheisiin. Tämän lisäksi kilpailuun voi selviytyä voittamalla UEFAn reilun pelin palkinnon, ja ennen kautta 2009–2010 myös Intertoto Cupin voittajat pääsivät kilpailuun. Ennen 1990-lukua, jolloin Euroopan cupiin osallistuivat yksinomaan mestarit, osallistuivat kilpailuun myös esimerkiksi suurliigojen toiseksi sijoittuneet joukkueet. Tällöin turnaus olikin urheilullisesti arvostetumpi.

Vuoteen 1997 myös loppuottelu pelattiin kaksiosaisena, mutta vuodesta 1998 lähtien voittaja on ratkaistu yhdellä ottelulla, jota ei pelata kummankaan finaaliin päässeen joukkueen kotikentällä. Kaudesta 2004–2005 lähtien kilpailuun on kuulunut cup-kierrosten lisäksi lohkovaihe.[1]

Muutokset kaudella 2009–2010

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 2009–2010 kilpailun nimi muuttui muotoon Eurooppa-liiga[2] (engl. UEFA Europa League) ja uusi pelisysteemi otettiin käyttöön. Suurimpana muutoksena oli, että kilpailussa on jatkossa 12 neljän joukkueen lohkoa, joiden joukkueet pelaavat keskenään kaksinkertaisen sarjan. Intertoto Cup lakkautettiin ja sulautettiin uuteen Eurooppa-liigaan.

Myös karsintajärjestelmä koki suuria muutoksia. UEFAn rankingissa sijoilla 7–9 olevista maista karsintoihin osallistuvat cup-voittaja sekä kolme muuta joukkuetta. Edelleenkin mitä korkeammalla rankingissa sarja on, sitä myöhemmin sen joukkueet tulevat mukaan karsintoihin. Kuitenkin hallitsevaa kilpailun voittajaa lukuun ottamatta kaikki pelaavat ainakin yhden karsintakierroksen. Muutoksena aiempaan myöskään tilanteessa, jossa kansallisen cupin voittaja pääsee liigasijoituksensa perusteella Mestarien liigaan, ei sen Eurooppa-liigan paikka mene enää loppuottelun hävinneelle joukkueelle, vaan korkeimmalla sarjasijoituksella ilman europaikkaa olevalle joukkueelle. Mestarien liigan karsintojen toisen kierroksen 15 hävinnyttä joukkuetta jatkavat Eurooppa-liigan neljännellä karsintakierroksella, joka aiemmin tunnettiin UEFA-cupin ensimmäisenä kierroksena.

Lohkovaiheesta lohkovoittajat ja -kakkoset sekä kahdeksan Mestarien liigan lohkokolmosta etenevät ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle eli kahdeksannesvälieriin.

Kaksiosainen loppuottelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausi Kotijoukkue Tulos Vierasjoukkue Stadion
1971–1972 Wolverhampton Wanderers 1–2 Tottenham Hotspur Molineux,
Wolverhampton
Tottenham Hotspur 1–1 Wolverhampton Wanderers White Hart Lane,
Lontoo
Tottenham voitti maalierolla 3–2.
1972–1973 Liverpool 3–0 Borussia Mönchengladbach Anfield,
Liverpool
Borussia Mönchengladbach 2–0 Liverpool Bökelbergstadion,
Mönchengladbach
Liverpool voitti maalierolla 3–2.
1973–1974 Tottenham Hotspur 2–2 Feyenoord White Hart Lane,
Lontoo
Feyenoord 2–0 Tottenham Hotspur De Kuip,
Rotterdam
Feyenoord voitti maalierolla 4–2.
1974–1975 Borussia Mönchengladbach 0–0 Twente Rheinstadion,
Düsseldorf
Twente 1–5 Borussia Mönchengladbach Diekman,
Enschede
Borussia Mönchengladbach voitti maalierolla 5–1.
1975–1976 Liverpool 3–2 Club Brugge Anfield,
Liverpool
Club Brugge 1–1 Liverpool Olympiastadion,
Brugge
Liverpool voitti maalierolla 4–3.
1976–1977 Juventus 1–0 Athletic Bilbao Stadio Comunale,
Torino
Athletic Bilbao 2–1 Juventus San Mamés,
Bilbao
Maaliero 2–2. Juventus voitti vierasmaalisäännön perusteella.
1977–1978 SC Bastia 0–0 PSV Eindhoven Furiani,
Bastia
PSV Eindhoven 3–0 SC Bastia Philips Stadion,
Eindhoven
PSV Eindhoven voitti maalierolla 3–0.
1978–1979 Belgradin Punainen tähti 1–1 Borussia Mönchengladbach Punaisen tähden stadion,
Belgrad
Borussia Mönchengladbach 1–0 Belgradin Punainen tähti Rheinstadion,
Düsseldorf
Borussia Mönchengladbach voitti maalierolla 2–1.
1979–1980 Borussia Mönchengladbach 3–2 Eintracht Frankfurt Bökelbergstadion,
Mönchengladbach
Eintracht Frankfurt 1–0 Borussia Mönchengladbach Waldstadion,
Frankfurt
Maaliero 3–3. Eintracht Frankfurt voitti vierasmaalisäännön perusteella.
1980–1981 Ipswich Town 3–0 AZ Alkmaar Portman Road,
Ipswich
AZ Alkmaar 4–2 Ipswich Town Olympiastadion,
Amsterdam
Ipswich voitti maalierolla 5–4.
1981–1982 IFK Göteborg 1–0 Hamburger SV Ullevi,
Göteborg
Hamburger SV 0–3 IFK Göteborg Volksparkstadion,
Hampuri
IFK Göteborg voitti maalierolla 4–0.
1982–1983 RSC Anderlecht 1–0 Benfica Heysel,
Bryssel
Benfica 1–1 RSC Anderlecht Estádio da Luz,
Lissabon
Anderlecht voitti maalierolla 2–1.
1983–1984 RSC Anderlecht 1–1 Tottenham Hotspur Constant Vanden Stock,
Bryssel
Tottenham Hotspur 1–1 ja. Anderlecht White Hart Lane,
Lontoo
Maaliero 2–2. Tottenham voitti rangaistuspotkukilpailun 4–3.
1984–1985 Videoton 0–3 Real Madrid Sóstói,
Székesfehérvár
Real Madrid 0–1 Videoton Santiago Bernabéu,
Madrid
Real Madrid voitti maalierolla 3–1.
1985–1986 Real Madrid 5–1 1. FC Köln Santiago Bernabéu,
Madrid
1. FC Köln 2–0 Real Madrid Olympiastadion,
Berliini
Real Madrid voitti maalierolla 5–3.
1986–1987 IFK Göteborg 1–0 Dundee United Ullevi,
Göteborg
Dundee United 1–1 IFK Göteborg Tannadice Park,
Dundee
IFK Göteborg voitti maalierolla 2–1.
1987–1988 RCD Espanyol 3–0 Bayer Leverkusen Sarrià,
Barcelona
Bayer Leverkusen 3–0 ja. RCD Espanyol Ulrich Haberland,
Leverkusen
Maaliero 3–3. Bayer Leverkusen voitti rangaistuspotkukilpailun 3–2.
1988–1989 Napoli 2–1 VfB Stuttgart San Paolo,
Napoli
VfB Stuttgart 3–3 Napoli Neckarstadion,
Stuttgart
Napoli voitti maalierolla 5–4.
1989–1990 Juventus 3–1 Fiorentina Stadio Comunale,
Torino
Fiorentina 0–0 Juventus Stadio Partenio,
Avellino
Juventus voitti maalierolla 3–1.
1990–1991 Internazionale Milano 2–0 Roma Stadio Giuseppe Meazza/San Siro,
Milano
Roma 1–0 Internazionale Olympiastadion,
Rooma
Internazionale voitti maalierolla 2–1.
1991–1992 Torino 2–2 Ajax Delle Alpi,
Torino
Ajax 0–0 Torino Olympiastadion,
Amsterdam
Maaliero 2–2. Ajax voitti vierasmaalisäännöllä.
1992–1993 Borussia Dortmund 1–3 Juventus Westfalenstadion,
Dortmund
Juventus 3–0 Borussia Dortmund Delle Alpi,
Torino
Juventus voitti maalierolla 6–1.
1993–1994 Casino Salzburg 0–1 Internazionale Ernst Happel,
Wien
Internazionale 1–0 Casino Salzburg Stadio Giuseppe Meazza/San Siro,
Milano
Internazionale voitti maalierolla 2–0.
1994–1995 Parma 1–0 Juventus Ennio Tardini,
Parma
Juventus 1–1 Parma Stadio Giuseppe Meazza/San Siro,
Milano
Parma voitti maalierolla 2–1.
1995–1996 Bayern München 2–0 Bordeaux Olympiastadion,
München
Bordeaux 1–3 Bayern München Parc Lescure,
Bordeaux
Bayern München voitti maalierolla 5–1.
1996–1997 Schalke 04 1–0 Internazionale Milano Parkstadion,
Gelsenkirchen
Internazionale Milano 1–0 ja. Schalke 04 Stadio Giuseppe Meazza/San Siro,
Milano
Maaliero 1–1. Schalke 04 voitti rangaistuspotkukilpailun 4–1.

Yksiosainen loppuottelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausi Voittaja Tulos 2. sija Stadion
1997–1998 Internazionale 3–0 Lazio Parc des Princes,
Pariisi
1998–1999 Parma 3–0 Marseille Lužniki,
Moskova
1999–2000 Galatasaray 0–0 ja. Arsenal Parken,
Kööpenhamina
Galatasaray voitti rangaistuspotkukilpailun 4–1.
2000–2001 Liverpool 5–4 ja. Deportivo Alavés Westfalenstadion,
Dortmund
Ottelu ratkaistiin kultaisella maalilla.
2001–2002 Feyenoord 3–2 Borussia Dortmund De Kuip,
Rotterdam
2002–2003 Porto 3–2 ja. Celtic Olympiastadion,
Sevilla
Ottelu ratkaistiin hopeisella maalilla.
2003–2004 Valencia 2–0 Marseille Ullevi,
Göteborg
2004–2005 TsSKA Moskova 3–1 Sporting CP José Alvalade,
Lissabon
2005–2006 Sevilla 4–0 Middlesbrough Philips Stadion,
Eindhoven
2006–2007 Sevilla 2–2 ja. Espanyol Hampden Park,
Glasgow
Sevilla voitti rangaistuspotkukilpailun 3–1.
2007–2008 Zenit Pietari 2–0 Rangers City of Manchester,
Manchester
2008–2009 Šah’tar Donetsk 2–1 ja. Werder Bremen Fenerbahçe Şükrü Saracoğlu,
Istanbul
2009–2010 Atlético Madrid 2–1 ja. Fulham HSH Nordbank Arena,
Hampuri
2010–2011 Porto 1–0 Braga Aviva Stadium,
Dublin
2011–2012 Atlético Madrid 3–0 Athletic Bilbao Stadionul Național ,
Bukarest
2012–2013 Chelsea 2–1 Benfica Amsterdam ArenA,
Amsterdam
2013–2014 Sevilla 0–0 ja. Benfica Juventus Stadium,
Torino
Sevilla voitti rangaistuspotkukilpailun 4–2.
2014–2015 Sevilla 3–2 Dnipro Dnipropetrovsk Varsovan kansallisstadion,
Varsova
2015–2016 Sevilla 3–1 Liverpool St. Jakob-Park,
Basel
2016–2017 Manchester United 2–0 Ajax Friends Arena,
Solna
2017–2018 Atlético Madrid 3–0 Marseille Parc Olympique Lyonnais,
Lyon
2018–2019 Chelsea 4–1 Arsenal Bakun olympiastadion,
Baku
2019–2020 Sevilla 3–2 Internazionale RheinEnergieStadion,
Köln
2020–2021 Villarreal 1–1 ja. Manchester United Stadion Energa Gdańsk,
Gdańsk
Villarreal voitti rangaistuspotkukilpailun 12–11.
2021–2022 Frankfurt 1–1 ja. Rangers Estadio Ramón Sánchez Pizjuán,
Sevilla
Frankfurt voitti rangaistuspotkukilpailun 5–4.
2022–2023 Sevilla 1–1 ja. Roma Puskás Arena,
Budapest
Sevilla voitti rangaistuspotkukilpailun 4–1.
2023–2024 Atalanta BC 3–0 Bayer Leverkusen Aviva Stadium,
Dublin

Eniten voittoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Seura Voittoja
1 Espanja Sevilla 7
2 Italia Juventus 3
= Italia Internazionale 3
= Englanti Liverpool 3
= Espanja Atlético Madrid 3
6 Saksa Borussia Mönchengladbach 2
= Englanti Tottenham Hotspur 2
= Espanja Real Madrid 2
= Ruotsi IFK Göteborg 2
= Italia Parma 2
= Alankomaat Feyenoord 2
= Portugali Porto 2
= Saksa Eintracht Frankfurt 2
= Englanti Chelsea 2
# Sarja Voittoja
1. Espanja Espanja 14
2. Italia Italia 10
= Englanti Englanti 9
4. Saksa Saksa 7
5. Alankomaat Alankomaat 4

Maalikuninkuuden voittaneet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausi Paras maalintekijä Maalit Joukkue
1990–1991 Saksa Rudi Völler 10 Italia AS Roma
1991–1992 Wales Dean Saunders 9 Englanti Liverpool FC
1992–1993 Ranska Gérald Baticle 8 Ranska AJ Auxerre
1993–1994 Alankomaat Dennis Bergkamp
Saksa Edgar Schmitt
8 Italia Inter
Saksa Karlsruher
1994–1995 Saksa Ulf Kirsten 10 Saksa Bayer Leverkusen
1995–1996 Saksa Jürgen Klinsmann 15 Saksa Bayern München
1996–1997 Italia Maurizio Ganz 8 Italia Inter
1997–1998 Ranska Stéphane Guivarc’h 7 Ranska AJ Auxerre
1998–1999 Italia Enrico Chiesa
Puola Tomasz Kulawik
8 Italia Parma
Puola Wisła Krakova
1999–2000 Turkki Hakan Şükür
Jugoslavia Darko Kovačević
10 Turkki Galatasaray
Italia Juventus
2000–2001 Bulgaria Dimităr Berbatov
Espanja Bolo
7 Bulgaria TsSKA Sofia
Espanja Rayo Vallecano
2001–2002 Alankomaat Pierre van Hooijdonk 8 Alankomaat Feyenoord
2002–2003 Brasilia Derlei 12 Portugali Porto
2003–2004 Norsunluurannikko Didier Drogba
Brasilia Sonny Anderson
Bosnia ja Hertsegovina Eldar Hadžimehmedović
Serbia ja Montenegro Mateja Kežman
Englanti Alan Shearer
Serbia ja Montenegro Nikola Žigić
6 Ranska Marseille
Espanja Villarreal
Norja Lyn
Alankomaat PSV Eindhoven
Englanti Newcastle United
Serbia ja Montenegro Punainen tähti
2004–2005 Englanti Alan Shearer 11 Englanti Newcastle United
2005–2006 Argentiina Matías Delgado 9 Sveitsi FC Basel
2006–2007 Uruguay Walter Pandiani 11 Espanja Espanyol
2007–2008 Italia Luca Toni
Venäjä Pavel Pogrebnjak
10 Saksa Bayern München
Venäjä Zenit Pietari
2008–2009 Brasilia Vágner Love 11 Venäjä TsSKA Moskova
2009–2010 Paraguay Óscar Cardozo
Peru Claudio Pizarro
9 Portugali Benfica
Saksa Werder Bremen
2010–2011 Kolumbia Radamel Falcao 17 Portugali Porto
2011–2012 Kolumbia Radamel Falcao 12 Espanja Atlético Madrid
2012–2013 Tšekki Libor Kozák 8 Italia Lazio
2013–2014 Espanja Jonathan Soriano 8 Itävalta Red Bull Salzburg
2014–2015 Brasilia Alan
Belgia Romelu Lukaku
8 Itävalta Red Bull Salzburg
Englanti Everton
2015–2016 Espanja Aritz Aduriz 10 Espanja Athletic Bilbao
2016–2017 Bosnia ja Hertsegovina Edin Džeko
Brasilia Giuliano
8 Italia AS Roma
Venäjä Zenit Pietari
  • UEFA Cup RSSSF. Viitattu 26.9.2008. (englanniksi)
  1. a b History 1.6.2009. UEFA. Viitattu 28.3.2010. (englanniksi)
  2. http://www.iltasanomat.fi/urheilu/t/jalkapallo/1593576 (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]