Inflaatio
| Osa artikkelisarjaa |
| Talous |
|---|
 |
|
Haarat ja luokittelut |
Inflaatio tarkoittaa yleisen hintatason nousua.[1] Samalla rahan reaalinen arvo heikkenee, koska samalla raham��r�ll� saa hintojen nousun j�lkeen v�hemm�n tuotteita ja palveluita. My�s raham��r�iset s��st�t menett�v�t arvoaan.[2]
Hyvin nopeaa inflaatiota kutsutaan hyperinflaatioksi. Stagflaatioksi kutsutaan sellaista tilannetta, jossa yhdistyv�t korkea inflaatio ja bruttokansantuotteen aleneminen (taantuma). Inflaation vastakohta on deflaatio eli yleisen hintatason aleneminen.
Valtiot mittaavat virallista inflaatiota erilaisilla hintaindekseill�. T�m� virallinen inflaatio vaikuttaa muun muassa erilaisiin indeksikorotuksiin, esimerkiksi el�kkeiden suuruuteen. Yleisimm�t mittauskohteet ovat kuluttajien tuotteiden hintojen nousu, tuottajien tuotteiden hintojen nousu tai bruttokansantuotteen muutokset. Mittaustavat saattavat vaihdella valtioiden v�lill� ja hintaindeksej� p�ivitet��n vastaamaan sen hetkist� yhteiskuntaa, joten esimerkiksi kuluttajahintaindeksit eiv�t ole t�ysin vertailukelpoisia tehtyjen muutosten vuoksi eri vuosikymmenill�.
Syit�
[muokkaa | muokkaa wikiteksti�]Inflaation syist� on useita erilaisia n�kemyksi� taloustieteilij�iden keskuudessa.[3] Inflaation perimm�isen� syyn� pidet��n rahan tarjonnan kasvua (kvantiteettiteoria). Inflaation vauhti on kiinte�ss� yhteydess� rahan m��r��n kansantaloudessa.[4]
1930-luvulla John Maynard Keynesin ajatusten pohjalta syntynyt keynesil�inen teoria korosti puolestaan hy�dykkeiden kysynn�n ja tarjonnan vaikutusta inflaatioon. Keynesil�inen makroteoria joutui 1970-luvulla vastatuuleen, ja suosioon nousivat kvantiteettiteorian uudet muunnelmat, jotka edustavat monetaristista ajattelua.[3]
Kysynt�inflaatio tarkoittaa kokonaiskysynn�n eli yleisen kulutuksen, investointien, julkisen kysynn�n ja viennin kasvun aiheuttamaa yleisen hintatason kohoamista. Kysynt�inflaatio on sit� voimakkaampi, mit� suurempaa niukkuutta tuotannontekij�ist� esiintyy.[5]
Kustannusinflaatio tarkoittaa ty�voiman tai raaka-aineiden kallistumisesta tai muusta tuotantoehtojen heikkenemisest� johtuvaa yleisen hintatason kohamista. Hintatason nousu laskee kokonaiskysynt��, kunnes saavutetaan uusi tasapainotila.[5]
Kustannukset ja hy�dyt
[muokkaa | muokkaa wikiteksti�]Inflaatiosta ei olisi sin�ll��n ongelmaa, jos kaikki tulot ja hinnat vain muuttuisivat samalla nopeudella kaikkien tiet�en. T�ll�in hintojen nousu ei vaikuttaisi kenenk��n p��t�ksiin, koska tulojen ostovoima tai suhteelliset hinnat eiv�t muuttuisi. Inflaatiolla on kuitenkin joitain kielteisi� vaikutuksia hy�dykkeiden kulutukseen ja tuotantoon.[6]
Hyperinflaation vallitessa, kun hinnat nousevat hyvin nopeasti, raha menett�� arvoaan ja ihmiset joutuvat k�ytt�m��n aikaansa vaihtoehtoisen arvon s�ilytt�j�n etsimiseen. Koska t�m� aika on pois tuotannollisesta toiminnasta, tuotanto alenee.[6]
My�s maltillisella inflaatiolla on reaalisia seurauksia. Ensinn�kin, yritykset joutuvat jatkuvasti p�ivitt�m��n tuotteidensa hinnastoja, mist� aiheutuu kustannuksia. Toisekseen, hintatason noustessa yksitt�iset yritykset voivat tulkita valmistamansa tuotteen hinnen nousun merkiksi siit�, ett� tuotteen kysynt� on vahvistunut. T�m�n v��rink�sityksen seurauksena yritys lis�� tuotantoaan, mik� johtaa osan tuotannosta j��miseen myym�tt�. Kolmanneksi, yll�tyksen� tuleva inflaatio voi aiheuttaa tulojen ja varallisuuden jaon muuttumista. Lyhytn�k�inen keinottelu voi muuttua kannattavaksi ja pitk�j�nnitteinen toiminta, kuten s��st�minen, muuttua kannattamattomaksi. Rahan arvon heikkenemisest� k�rsiv�t ne ihmiset, usein pienituloiset, jotka ovat sijoittaneet omaisuutensa k�teiseen rahaan tai pankkitalletuksiin.[6]
Liev�st� inflaatiosta on kansantalouden kannalta hy�ty�, sill� maltillinen hintatason nousu kannustaa k�ytt�m��n rahaa, mik� kasvattaa taloutta.[7]
Yll�pito rahapolitiikalla
[muokkaa | muokkaa wikiteksti�]Kevytt� inflaatiota pidet��n yll� rahapoliittisilla toimenpiteill�, koska deflaatiota pidet��n haitallisena ja hieman nollaa suurempi inflaatio suojaa deflaatioon ajautumisen riskilt�, sek� koska matala inflaatio vaihtelee v�hemm�n kuin korkea inflaatio. Euroopan talous- ja rahaliiton j�senmaissa pyrit��n alhaiseen, noin kahden prosentin vuosittaiseen inflaatiovauhtiin. T�m� tavoite on niin Euroopan keskuspankilla ja Yhdysvaltain keskuspankilla kuin muillakin keskuspankeilla.[8]
Mik�li hinnat nousevat tavoitetta hitaammin, Euroopan keskuspankki laskee ohjauskorkoaan nollaan ja y�talletuskorkoaan negatiiviseksi.[8] Mik�li hinnat nousevat tavoitetta nopeammin, Euroopan keskuspankki voi nostaa ohjauskorkoaan. T�m� vaikuttaa v�litt�m�sti Euribor-korkoihin ja n�in saa v�hennetty� kulutusta ja liikkeell� olevan rahan m��r�� ja t�m�n kautta hillitty� hintojen nousua.
Inflaation mittaaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Inflaatiota mitataan erilaisilla hintaindekseillä, tarkemmin sanottuna indeksien vuosimuutosvauhdilla. Yleisimmin käytetyt mittarit ovat:
- Kuluttajahintaindeksi: Inflaatiota mitataan yleisimmin kuluttajahintaindeksin vuosimuutoksella. Kuluttajahintaindeksi mittaa yleisesti kulutetuista tavaroista ja palveluista koostuvan hyödykekorin hintaa. Eri hyödykkeiden painoarvo kuluttajahintaindeksissä määräytyy niiden osuudesta kotitalouksien kokonaiskulutuksessa. Osuuksia muutetaan Suomessa viiden vuoden välein kulutuksessa tapahtuneiden muutosten mukaan. Kuluttajahintaindeksin ongelmana on, että yhden hyödykkeen kallistuminen korissa nostaa hintaindeksiä, vaikka yhden hyödykkeen hinnan nousu (muiden tuotteiden hintojen pysyessä ennallaan) ei ole merkki inflaatiosta.
- Tuottajahintaindeksi
- BKT-deflaattori: inflaatio lasketaan BKT-deflaattorin muutosprosenttina. BKT-deflaattori on nimellinen BKT/Reaalinen BKT. Sen arvo mittaa bruttokansantuotteen arvon toisen vuoden euroina. Minkä vuoden euroina reaalinen BKT on laskettu, on ilmoitettava reaalisen bruttokansantuotteen kanssa.
- Elinkustannusindeksi, joka on pitkä aikasarja eri vuosien kuluttajahintaindekseistä. Sen avulla tarkastellaan pitkiä aikavälejä.
- Inflaation mittarina käytetään myös rahanarvonkerrointa, joka lasketaan hintaindeksien avulla. Se osoittaa, kuinka suuri oli tietyn rahamäärän ostovoima jonakin aikaisempana vuotena jonkin myöhemmän vuoden rahaksi arvioituna.
Mitattu, todellinen ja havaittu inflaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tutkimusten mukaan todellinen inflaatio on prosenttiyksikön pienempi kuin virallinen mitattu inflaatio. Siksi 2 %:n inflaatiotavoite tarvitaan estämään se, että todellinen inflaatio olisi lähes nolla tai negatiivinen. Mittausvirheen syitä ovat:[9]
- Korvausvaikutus: ihmiset vaihtavat enemmän kallistuneita tuotteita vähemmän kallistuneisiin, joten todellisen ostoskorin hinta nousee vähemmän kuin muuttumattoman ostoskorin hinta.
- Havaitsematon laadun paraneminen: vaikka inflaatiomittarit yrittävät ottaa huomioon laadun paranemisen, se on epätäydellistä. Ihmiset mieluummin ostavat nykytuotteita kalliimmalla kuin aiempia halvemmalla.
- Uudet tuotteet: nykyinen ostoskori on paljon parempi siksikin, että siinä on tuotteita, joista ei ennen voinut haaveillakaan.[10]
Jos esimerkiksi kuluttajan ostoskori maksoi viime vuonna 100 euroa ja tänä vuonna 102 euroa, viralliseksi inflaatioluvuksi ilmoitetaan 2 %. Tänä vuonna tarjolle on kuitenkin tullut myös parempia hyödykkeitä ja aivan uudenlaisia hyödykkeitä. Niistä koostettu, yhtä hyvä ostoskori maksaa vain 101 euroa, joten kuluttaja ostaa sen vanhan sijaan. Näin hänen kohtaamansa inflaatio onkin vain 1 %, mutta tätä virallinen inflaatioluku ei huomaa. Tästä johtuu mainittu ero.
Silti ihmiset arvioivat inflaation mitattuakin inflaatiota korkeammaksi. He näet kiinnittävät enemmän huomiota kallistuneisiin kuin halvempiin tuotteisiin ja päivittäistavaroihin kuin kestokulutushyödykkeisiin.[11]
Toisaalta eri ihmisillä on eri ostoskorit ja siksi erilaiset inflaatiot.[11]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pekkarinen, Jukka & Sutela, Pekka: Kansantaloustiede. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-27436-1
- Pohjola, Matti: Taloustieteen oppikirja. Sanoma Pro, 2019. ISBN 978-952-63-5298-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pohjola 2019, s. 197.
- ↑ Inflaatio - mitä tarkoittaa inflaatio ja mistä se johtuu? Nordea. Viitattu 31.3.2024.
- ↑ a b Pekkarinen & Sutela 2007, s. 254–255.
- ↑ Pohjola 2019, s. 212–214.
- ↑ a b Pekkarinen & Sutela 2007, s. 256–257.
- ↑ a b c Pohjola 2019, s. 199–201.
- ↑ Hinnat Elinkeinoelämän keskusliitto. Viitattu 3.4.2024.
- ↑ a b Pohjola 2019, s. 210–211.
- ↑ You Decide: Why Stop at an Inflation Rate Target of 2%? CALS News. 29.12.2023. NC State University.
- ↑ Dan Richards, Manzur Rashid ja Peter Antonioni: Why Inflation Is Usually Overestimated 11-01-2016. John Wiley & Sons.
- ↑ a b The naked eye versus the CPI: How does our perception of inflation stack up against the data? 19.1.2022. Statistics Canada.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tilastokeskus Findikaattori.fi - Inflaatio. Kuluttajahintaindeksin vuosimuutokset alk. vuodesta 1980
- Tilastokeskuksen sivut kuluttajanhintaindeksistä
- Sivuilta löytyvien tilastojen mukaan vuoden 2006 euro vastasi noin yhtä vuoden 1975 Suomen markkaa.