Salora

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Salora
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1928
Lakkautettu 1993
Kotipaikka Suomi Suomi
Saloran radio
Mies pakkaa Saloran televisio- ja stereolaatikoita autoon Salossa vuonna 1978.

Salora Oy oli Salossa toiminut radioita, televisioita ja muita elektroniikkalaitteita valmistanut suomalainen yritys, joka toimi vuosina 1928–1993.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa vuonna 1928 Fjalar Nordell (1903–1976) ja Lauri Koskinen alkoivat valmistaa radiovastaanottimia Saloon perustamassaan yrityksessä, jonka nimi oli aluksi Radioliike Nordell & Koskinen. Koskisen tilalle yrityksen toiseksi omistajaksi tuli Olavi Laakso vuonna 1936.[1]

Ensimm�iset Salora-merkkiset radiot ilmestyiv�t markkinoille vuonna 1937. Nimi Salora tulee sanoista Salo ja radio. Vuonna 1945 yritys muutettiin osakeyhti�ksi nimelt��n Salora Oy.[2]

Salora teki Suomen ensimm�iset ULA-radiot 1953[1] ja alkoi valmistaa mustavalkotelevisioita vuonna 1956.[3]

Televisioiden markkinajohtajaksi

[muokkaa | muokkaa wikiteksti�]

Vuonna 1958 tuotiin markkinoille kokonaan omaa tuotantoa oleva televisio Salora 17/59, jota seurasivat mallit Messina, Manhattan ja Boston. Uusi tv-tehdas valmistui 1962. Siin� oli nelj� tuotantolinjaa ja sen kapasiteetti oli 150 vastaanotinta p�iv�ss�. Yhti�n palveluksessa oli tuolloin 400 henkil��, joista 350 televisiotehtaassa. Seuraava televisiotehdas valmistui 1969, mink� my�t� p�iv�tuotanto kaksinkertaistui runsaaseen 300 vastaanottimeen.[1]

1966 Salora aloitti televisioiden viennin Ruotsiin ja viennin osuus kasvoi niin, ett� 1970-luvun lopulla jo 60 % Saloran televisioista meni vientiin. V�ritelevisiot tulivat ohjelmaan 1960-luvun lopulla. Ensimm�inen Saloran v�ritelevisio Salora Finlandia VT01 tuli markkinoille vuoden 1969 lopulla. Salora aloitti 1967 my�s hifi-stereolaitteiden valmistuksen (Salora Metropol 5). Vuonna 1974 valmistui 25 000 stereolaitetta.[1] Saloran oma audiolaitetuotanto jatkui aina vuoteen 1981 saakka mutta viel� 1980-luvulla valmistivat aasialaiset laitevalmistajat Saloran tuotemerkill� muun muassa stereolaitteita, radio- ja videonauhureita ja my�s matkatelevisioita. Salora oli televisioissa 1970-luvulla Suomen markkinajohtaja vastaten yli puolesta tv-vastaanottimien myynnist�.[3] Tuotantotiloja jouduttiin laajentamaan useaan otteeseen. Vuonna 1974 valmistuneen j�lleen uuden televisiotehtaan my�t� yhti�n tuotantopinta-ala kasvoi runsaaseen kolmeen hehtaariin.[1]

Vuonna 1972, kun viennin osuus oli runsaat 70 prosenttia, Salora palkittiin tasavallan presidentin vientipalkinnolla. Vientikaupan lis�ksi Salora oli 1970-luvulla mukana kehitt�m�ss� tv-tehdasprojekteja Israeliin ja Afrikkaan.[1]

Radiopuhelimet, autoradiopuhelimet ja puolijohteet

[muokkaa | muokkaa wikiteksti�]

Salora alkoi valmistaa radiopuhelimia 1960-luvun alussa. Ensimm�inen malli oli SRP-10. Malli oli tarkoitettu puolustusvoimille, mutta kauppa ei toteutunut. Radiopuhelinta myytiin sitten v�est�nsuojeluun ja muille viranomaisille. Mallia seurasi tilaus veturiradiopuhelimista VR:lle.[4]

Autoradiopuhelinten (ARP) valmistus Salorassa alkoi 1970-luvun alussa. Saloran ensimm�inen ARP-malli oli SRP-22. Se sijoitettiin autoon kiinte�sti. Ensimm�inen kannettava autoradiopuhelin oli vuonna 1974 julkaistu SRP-24. Se oli my�s Suomen ensimm�inen kannettava matkapuhelin. Laitteen paino oli 5 kg ja sen akku kesti yhden ty�p�iv�n. Markkinoilla ei tuohon aikaan ollut vastaavia puhelimia. Salorasta tulikin SRP-24:n avulla matkapuhelinten markkinajohtaja Suomessa.[4]

Autoradiopuhelinyksikk� tuotti kuitenkin reilusti tappiota. Puhelimia valmistettiin varastoon, koska asiakasm��r� oli arvioitu liian korkeaksi. Vuonna 1975 Nokia ja Salora tekiv�t yhteisty�sopimuksen radiopuhelimien kehitt�misest�. Salora valmisti SRP-24:�� ja Nokia myi sit� omalla nimell��n. Puhelimen markkinaosuus nousi Suomessa 60 prosenttiin. Jorma U. Niemisen mukaan Suomen matkapuhelinteollisuutta ei olisi syntynyt ilman SRP-24:��. 1970-luvun lopulla Saloran puhelimilla oli Pohjoismaissa markkinajohtajuus ja se oli my�s Euroopan suurin valmistaja.[4]

Yhteisty�n jatkona perustettiin vuonna 1979 Mobira Oy -niminen yhteisyritys, johon molemmat osapuolet siirsiv�t radiopuhelintoimintansa. Pian t�m�n j�lkeen Mobira siirtyi kokonaan Nokian omistukseen vuonna 1982. Yhti�n nimi muutettiin my�hemmin Nokia-Mobiraksi, josta sittemmin tuli Nokia Mobile Phones.

Vuonna 1980 Salora Oy osallistui Nokian ja Aspo Oy:n kanssa puolijohdevalmistaja Micronas Oy:n perustamiseen.

Valco ja v��rink�yt�kset

[muokkaa | muokkaa wikiteksti�]

Omaa komponenttituotantoa varten perustettiin Salcomp Oy ja sen tehtaat Uuteenkaupunkiin ja Kemij�rvelle. Kuvaputkituotannon aloittamiseksi Suomessa allekirjoitettiin vuonna 1976 Valco Oy:n kuvaputkitehtaan yhti�sopimus Saloran, Suomen valtion ja japanilaisen Hitachin kesken.[1]

Salora ajautui rahoituskriisiin vuonna 1977. Siihen olivat syin� mm. yhti�n ostama suuri �ljytankkeri M/T Esthel sek� virheinvestointi Swazimaan televisiotehtaaseen. Muita syit� olivat Valco-kuvaputkitehtaan tappiot ja Salorassa paljastuneet taloudelliset v��rink�yt�kset (Salora-juttu). Salora toimi viihde-elektroniikassa, joka oli 1970-luvun lopulla maailmanlaajuisissa ongelmissa. Pienet yritykset eiv�t pysyneet tuotekehityksess� suurten vauhdissa. Saloran myyntiverkosto ulkomailla oli laaja, mutta siin� oli runsaasti heikkoja asiamiehi�. Tuotteissa oli teknisi� ongelmia, ja Salora joutui tekem��n televisioihinsa suuria m��ri� takuukorjauksia, mik� tuli kalliiksi.[5]

Kriisin seurauksena yhti� joutui syksyll� 1977 rahoittajapankkien (SYP ja HOP) m��r�ysvaltaan. Joulukuussa 1978 raumalainen telakkayhti� Hollming Oy sai osakeannissa Saloran osake-enemmist�n. Alkuper�inen Nordellien omistajasuku j�i v�hemmist�omistajaksi. Hollming kuitenkin pettyi kauppaan pian. Pankit eiv�t en�� suostuneet tukemaan Saloraa, koska ne olivat jo tukeneet sen tervehdytt�mist� suurilla korottomilla lainoilla.[5]

Osaksi Nokiaa

[muokkaa | muokkaa wikiteksti�]

Nokia ja Hollming sopivat vuonna 1982 toimialarationalisoinnista informaatioteknologian alalla. Osana t�t� sopimusta Hollming myi Nokialle omistamansa Mobiran osakkeet ja Nokia merkitsi 18,3 %:n osuuden Saloran osakkeita. Joulukuussa 1983 Nokia kasvatti osuutensa Salorassa 56 %:iin, mik� liittyi Nokian samana vuonna suorittamaan ruotsalaisen televisiovalmistajan Luxor AB:n hankintaan. Luxorin myyj�, Ruotsin valtio oli asettanut kaupan ehdoksi, ett� Nokia hankkisi m��r�ysvallan Salorassa.

Nokian ja Hollmingin v�lille syntyi erimielisyyksi� televisioliiketoiminnan kehitt�misest�, mitk� johtivat oikeudellisiin vaatimuksiin ja kanteisiin Hollmingin taholta. Vuonna 1988 Nokia ja Hollming p��siv�t sopimukseen ja Nokia hankki koko Saloran osakekannan omistukseensa.

Salora Oy:n olemassaolo yhti�n� p��ttyi 1989, kun Nokia sulautti sen Nokia-Mobira Oy:��n. Televisioiden valmistuksen Nokia siirsi vuonna 1992 Salon tehtailta Finluxin tehtaalle Turkuun. Finluxin Nokia oli ostanut samana vuonna. Saloran vuonna 1981 aloittamaa tietokonemonitorien valmistusta Nokia jatkoi Salossa vuoteen 2000 saakka.

Tuotemerkin my�hemm�t vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikiteksti�]

1990-luvun puoliv�liss� Nokia keskittyi matkapuhelimiin ja tietoliikenteeseen ja myi kulutuselektroniikan liiketoimintansa 1996 hongkongilaiselle Semi-Tech (Global) -yhti�lle. Kauppaan sis�ltyiv�t muun muassa Turun televisiotehdas ja Finlux- sek� Salora -tuotemerkit.

Semi-Tech teki konkurssin vuonna 2000 ja Turun televisiotehdas myytiin norjalaiselle Otrum Electronics -yhti�lle, jolloin sen nimeksi tuli j�lleen Finlux Oy. Yritys tuli uudestaan suomalaisomistukseen vuonna 2002, mutta ei saavuttanut kannattavuutta, vaan hakeutui konkurssiin syyskuussa 2005 (Yhti�n kuvaputkimallit joutuivat yll�tt�v�n pian litteiden mallien syrj�ytt�m�ksi).

Saloran tuotemerkki siirtyi helmikuussa 2006 hollantilaiselle yksityishenkil�lle. Vuonna 2008 tanskalainen kodinelektroniikan maahantuontiyritys Kjaerulff osti oikeudet myyd� Salora-nimell� televisioita ja digibokseja Suomessa, Baltian maissa ja It�-Euroopassa. Sill� oli jo ennest��n oikeudet Salora-merkkiin muissa Pohjoismaissa.[6] Kjaerulff ei kuitenkaan saanut merkki� uuteen lentoon, vaan myi sen hollantilaiselle Albers Trading B.V.:lle, joka myy Salora-merkill� viihde-elektroniikkaa. Toinen Salora-nimell� elektroniikkaa myyv� yritys on intialainen Salora International.[7][8][9]

Toimitusjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lavonen, Petri: Radiopajoista matkapuhelinteollisuuteen: Salon elektroniikkateollisuuden historia (1925 – 2005). Salon kaupunki, 2005. ISBN 952-99030-8-1
  • Häikiö, Martti: Nokia Oyj:n historia. Edita, 2001. ISBN 951-37-3467-6

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k Jukka Liukkonen: Salora Oy 1928-1995 (doc) 31.12.2001. Elinkeinoelämän keskusarkisto ELKA. Arkistoitu 22.2.2014. Viitattu 4.11.2012.
  2. ↑ Leppänen, Timo: Merkilliset nimet. Tarinoita yritysten ja tuotteiden nimistä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-222-720-1
  3. ↑ a b Jukka Lukkari: Hyvästit suomalaiselle televisiolle, Suomessa oli enimmillään seitsemän televisiotehdasta 29.9.2005. Tekniikka & Talous. Arkistoitu 30.10.2013. Viitattu 4.11.2012.
  4. ↑ a b c Kettunen, Niko & Paukku, Timo: Kännykkä. Lyhyt historia, s. 21–25. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2014. ISBN 978-952-222-537-5
  5. ↑ a b Vihola, Teppo: Rahan ohjaaja. Yhdyspankki ja Merita 1950–2000, s. 229–230. Merita Pankki Oyj, 2000. ISBN 951-889-103-6
  6. ↑ Anttila, Timo: Kjaerulff myy digibokseja ja televisioita suomalaisbrandilla, Salora takaisin tanskalaisin voimin (Arkistoitu – Internet Archive), Turun Sanomat 23.1.2008, viitattu 13.11.2014.
  7. ↑ Salora International, viitattu 13.11.2014.
  8. ↑ Albers Trading (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 13.11.2014.
  9. ↑ Legendaarinen Salora elää yhä – Intiassa (Arkistoitu – Internet Archive), Kauppalehti 8.3.2013, viitattu 13.11.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Salora&oldid=22594485”