Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen Valkoisen Ruusun I lk:n komentajamerkki eli rintatähti ja kaulanauhassa kannettava risti.

Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta (SVR) perustettiin valtionhoitaja Gustaf Mannerheimin päätöksellä 28. tammikuuta 1919 korvaamaan samalla päivämäärällä keskeytetyn Vapaudenristin ritarikunnan toiminta.

Ritarikunta on sekä siviili- että sotilasritarikunta. Merkit on suunnitellut Akseli Gallen-Kallela.[1] Suurmestarina toimii tasavallan presidentti.[2]

Kunniamerkki on valkoiseksi emaloitu yrjönristi, jonka keskuksessa on hopeinen ruusu, joita esiintyy myös Suomen vaakunassa. Ristin sakaroiden välissä on Suomen leijonan pää kohotettuine miekkoineen.

Keväällä 1963 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan hallitus käsitteli tasavallan presidentin toivomuksen, että SVR:n suurristin ketjun hakaristit korvattaisiin toisella tunnuskuvalla. Taustalla oli presidentti Urho Kekkosen edellisvuoden valtiovierailu Ranskaan, jolloin presidentti Charles de Gaullelle luovutettiin suurristi ketjuineen. Presidentti de Gaulle kuitenkin peitteli takillaan hakaristein koristeltua ketjua, sillä juuri hän johti toisessa maailmansodassa ranskalaisten vastarintaa hakaristiä tunnuksenaan käyttänyttä natsi-Saksaa vastaan.

Heraldikko Gustaf von Numers sai tehtäväkseen laatia muutosehdotuksia. Monien vaiheiden jälkeen suurmestari hyväksyi lopulta kuusenhavuristin. Itsenäisyyspäivänä 1963 presidentti Kekkonen kantoi ensimmäisenä uutta ketjua. Hakaristin korvaamisesta havuristillä seurasi, että vanhat suurristit pyrittiin vaihtamaan uusiin. Muun muassa vuonna 1967 Belgian kuningas Baudouin I:lle vuonna 1954 myönnetty kunniamerkki vaihdettiin hänen pyynnöstään[3] ja vuonna 1986 presidentti Mauno Koiviston Japaniin tekemän valtiovierailun yhteydessä vaihdettiin keisari Hirohitolle jatkosodan aikana vuonna 1942 luovutettu suurristi.[4]

  • Suomen Valkoisen Ruusun suurristi ketjuineen (SVR SR ketj.) – korkein suomalainen kunniamerkki[5]
  • Suomen Valkoisen Ruusun suurristi (SVR SR)
  • Suomen Valkoisen Ruusun I lk:n komentaja (SVR K I)
  • Suomen Valkoisen Ruusun komentaja (SVR K)
  • Suomen Valkoisen Ruusun I lk:n ritari (SVR R I)
  • Suomen Valkoisen Ruusun ritari (SVR R)
  • Suomen Valkoisen Ruusun ansioristi (SVR Ar)
  • Suomen Valkoisen Ruusun I lk:n mitali kultaristein (SVR M I kr)
  • Suomen Valkoisen Ruusun I lk:n mitali (SVR M I)
  • Suomen Valkoisen Ruusun mitali (SVR M)

Lähde:[6]

Kunniamerkkien myöntämisestä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurristi ketjuineen myönnetään yleensä vain valtionpäämiehille, ja niitä on myönnetty noin sadalle henkilölle.

Suomen istuvalle pääministerille on useimmiten myönnetty SVR:n suurristi. Poikkeuksen muodostavat Anneli Jäätteenmäki, Mari Kiviniemi ja Alexander Stubb, joille suurristiä ei ole myönnetty. Mauno Pekkala ja Väinö Tanner eivät ottaneet kunniamerkkiä vastaan periaatteesta. Rafael Paasio otti vastaan, mutta ei kantanut. Keijo Liinamaalle myönnettiin Suomen Leijonan suurristi.

Presidentti Mauno Koiviston aikana alkoi käytäntö, jonka mukaan tasavallan presidentin puolisolle myönnetään Suomen Valkoisen Ruusun suurristi. Tellervo Koivisto oli ensimmäinen suomalainen nainen, joka sai suurristin.[7]

Valkoisen Ruusun ritarikunnan, sekä Suomen Leijonan ritarikunnan, kunnianosoituksia jaetaan miekkoineen ainoastaan sodan aikana ja sotilasansioista.[8]

Muiden ritarikuntien tavoin hakemuksia uusista nimityksistä otetaan vastaan vuosittain heinäkuun loppuun asti. Hakemuksen tekijä, joka ei saa olla se, jolle kunniamerkkiä haetaan, lunastaa kunniamerkit ja maksaa lunastusmaksun, joka vaihtelee ritarikunnan ja merkin luokan mukaan. Esimerkiksi Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan ritarimerkki maksaa 580 euroa.[9]

Erityisiä huomionosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lisäksi kunniamerkkeihin kuuluu Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan pronssinen ansiomerkki, jota ei ole koskaan myönnetty kenellekään. Juha E. Tetrin mukaan se sijoittuisi keskinäisessä arvojärjestyksessä ensimmäiseksi ritarikunnan nauhassa kannettavista merkeistä.[11]

Ulkomaalaiset, jotka ovat saaneet ritarikunnan arvon ketjuineen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Henkilö Asema
1919 Kustaa V Ruotsin kuningas
Kristian X Tanskan kuningas
1920 Paul Deschanel Ranskan tasavallan presidentti
Raymond Poincaré Ranskan tasavallan presidentti
Vittorio Emanuele III Italian kuningaskunnan kuningas
1925 prinssi Gustaf Adolf Ruotsin kruununprinssi
1926 Jānis Čakste Latvian tasavallan presidentti
Haakon VII Norjan kuningas
Olavi V Norjan kruununprinssi
prinssi Fredrik Tanskan kruununprinssi
1930 Tomas Masaryk Tšekkoslovakian tasavallan presidentti
Ignacy Moscicki Puolan tasavallan presidentti
1931 Albert I Belgian kuningas
Henrik Mecklenburg-Schwerin Alankomaiden prinssipuoliso
Miklós Horthy Unkarin valtionhoitaja
1932 Albert Kviesis Latvian tasavallan presidentti
Antanas Smetona Liettuan tasavallan presidentti
Vilhelmina Alankomaiden kuningatar
1935 Fuad II Egyptin kuningas
1937 Konstantin Päts Viron tasavallan presidentti
Getulio Vargas Brasilian tasavallan presidentti
1940 Alfredo Baldomir Uruguayn tasavallan presidentti
Roberto María Ortiz Argentiinan tasavallan presidentti
1941 Hermann Göring Saksan valtakunnanmarsalkka
1942 Joachim von Ribbentrop Saksan ulkoasiainministeri
Mihail I Romanian kuningas
Hirohito Japanin keisari
1954 Ásgeir Ásgeirsson Islannin tasavallan presidentti
Baudouin I Belgian kuningas
1955 Kliment Vorošilov Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtaja
1956 kuningatar Louise Ruotsin kuningatar
1957 kuningatar Ingrid Tanskan kuningatar
1958 Margareeta II Tanskan kruununprinsessa
1960 Adolf Schärf Itävallan liittopresidentti
Giovanni Gronchi Italian tasavallan presidentti
1961 prinssi Harald Norjan kruununprinssi
1962 Elisabet II Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar
Charles de Gaulle Ranskan tasavallan presidentti
1963 Josip Broz Tito Jugoslavian sosialistinen liittotasavallan presidentti
Habib Bourguiba Tunisian presidentti
Julius Nyerere Tanganjikan presidentti
1964 Adolfo López Mateos Meksikon tasavallan presidentti
Aleksander Zawadzki Puolan valtakunnanneuvoston puheenjohtaja
1965 Sarvepalli Radhakrishnan Intian tasavallan Presidentti
Edward Ochab Puolan valtakunnanneuvoston puheenjohtaja
1967 Gamal Abdel Nasser Yhdistyneen arabitasavallan presidentti
1968 Georgi Traikov Bulgarian kansalliskokouksen puhemiehistön puheenjohtaja
1969 Ludvik Svoboda Tšekkoslovakian tasavallan presidentti
Nicolae Ceaușescu Romanian valtioneuvoston puheenjohtaja
Nikolai Podgornyi Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtaja
Pál Losonczi Unkarin kansantasavallan puhemiesneuvoston puheenjohtaja
1970 Mohammad Reza Pahlavi Iranin šaahi
Farah Pahlavi Iranin šaahitar
1971 Giuseppe Saragat Italian tasavallan presidentti
Cevdet Sunay Turkin tasavallan presidentti
1972 Kristján Eldjárn Islannin tasavallan presidentti
1970 Franz Jonas Itävallan liittopresidentti
kuningatar Juliana Alankomaiden kuningaskunnan kuningatar
Bernhard zur Lippe-Biesterfeld Alankomaiden prinssi
1973 Léopold Sédar Senghor Senegalin tasavallan presidentti
Henri de Laborde de Monpezat Tanskan prinssi
1974 Willi Stoph Saksan demokraattisen tasavallan valtionneuvoston puheenjohtaja
Kaarle XVI Kustaa Ruotsin kuningas
1975 Juan Carlos I Espanjan prinssi
1976 Walter Scheel Saksan liittotasavallan presidentti
Leonid Brežnev Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen Keskuskomitean pääsihteeri
1977 Rudolf Kirchschläger Itävallan liittopresidentti
Fahri Korutürk Turkin tasavallan presidentti
Erich Honecker Saksan demokraattisen tasavallan valtionneuvoston puheenjohtaja
1978 Sofia Espanjan kuningatar
1980 Valéry Giscard d'Estaing Ranskan tasavallan presidentti
1982 Silvia Sommerlath Ruotsin kuningatar
Vigdís Finnbogadóttir Islannin tasavallan presidentti
1983 François Mitterrand Ranskan tasavallan presidentti
1985 Richard von Weizsäcker Saksan liittotasavallan presidentti
1986 Radovan Vlajkovic Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan presidenttineuvoston puheenjohtaja
Akihito Japanin kruununprinssi
1987 Gustáv Husák Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan presidentti
Hussein Jordanian kuningas
1989 Wojciech Jaruzelski Puolan valtakunnanneuvoston puheenjohtaja
1990 Birendra Bir Bikram Shah Dev Nepalin kuningas
Beatrix Alankomaiden kuningatar
Claus von Amsberg Alankomaiden prinssi
Mario Soares Portugalin tasavallan presidentti
1993 suurherttuatar Charlotte Luxemburgin suurherttuatar
suurherttua Jean Luxemburgin suurherttua
Oscar Luigi Scalfaro Italian tasavallan presidentti
Lech Walesa Puolan tasavallan presidentti
1994 Roman Herzog Saksan liittopresidentti
1995 Tuanku Ja’Afar ibni Malesian Yang di-Pertuan Agong
Árpád Göncz Unkarin presidentti
Lennart Meri Viron tasavallan presidentti
Leonid Kutšma Ukrainan presidentti
1996 Jabir al-Ahmad al-Jabir al-Sabah Kuwaitin emiiri
Zayid ibn Sultan Al Nahyan Yhdistyneiden arabiemiirikuntien presidentti
Albert II Belgian kuningas
Konstantínos Stefanópoulos Kreikan presidentti
1997 Carlos Menem Argentiinan tasavallan presidentti
Fernando Henrique Cardoso Brasilian federatiivisen tasavallan presidentti
Eduardo Frei Ruiz-Tagle Chilen tasavallan presidentti
Aleksander Kwasniewski Puolan tasavallan presidentti
Nelson Mandela Etelä-Afrikan tasavallan presidentti
Olafur Ragnar Grimsson Islannin tasavallan presidentti
1998 Emil Constantinescu Romanian tasavallan presidentti
1999 Ernesto Zedillo Meksikon tasavallan presidentti
Jacques Chirac Ranskan tasavallan presidentti
Carlo Azeglio Ciampi Italian tasavallan presidentti
2001 Vaira Vīķe-Freiberga Latvian tasavallan presidentti
Johannes Rau Saksan liittotasavallan presidentti
Arnold Rüütel Viron tasavallan presidentti
2002 Valdas Adamkus Liettuan tasavallan presidentti
Ricardo Lagos Chilen tasavallan presidentti
Jorge Sampaio Portugalin tasavallan presidentti
Ferenc Mádl Unkarin tasavallan presidentti
2009 Nursultan Nazarbajev Kazakstanin presidentti
Károlos Papoúlias Kreikan tasavallan presidentti
Stjepan Mesić Kroatian tasavallan presidentti
Ellen Johnson Sirleaf Liberian tasavallan presidentti
Abdoulaye Wade Senegalin tasavallan presidentti
Bašar al-Assad Syyrian arabitasavallan presidentti
2010 Danilo Türk Slovenian tasavallan presidentti
Valdis Zatlers Latvian tasavallan presidentti
Yayi Boni Beninin tasavallan presidentti
Abdullah II Jordanian kuningas
2011 Ivo Josipović Kroatian tasavallan presidentti
2013 Dalia Grybauskaitė Liettuan tasavallan presidentti
Andris Berzins Latvian tasavallan presidentti
François Hollande Ranskan tasavallan presidentti
2015 Bronislaw Komorowski Puolan tasavallan presidentti
Enrique Peña Nieto Meksikon presidentti
2017 Kersti Kaljulaid Viron tasavallan presidentti
Guðni Thorlacius Jóhannesson Islannin tasavallan presidentti
Andrzej Duda Puolan tasavallan presidentti
Sergio Mattarella Italian tasavallan presidentti
2018 Emmanuel Macron Ranskan tasavallan presidentti
Frank-Walter Steinmeier Saksan liittopresidentti
2022 Victoria Ruotsin kruununprinsessa

Lähde:[12]

Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnilla on yhteinen hallitus, johon kuuluvat suurmestari, kansleri, varakansleri ja vähintään neljä jäsentä. Kanslereina ova toimineet:[13]

  1. SUOMEN VALKOISEN RUUSUN RITARIKUNTA presidentti.fi. 2022. Viitattu 7.12.2022.
  2. Ruusun ja Leijonan matkassa – suomalainen kunniamerkkiperinne on pitänyt pintansa YLE Uutiset. 2.12.2019. Viitattu 7.12.2022.
  3. Suomen Valkoisen Ruusun Suurristi ketjuin, vanha tyyppi Kunniamerkkejä ja militariaa. Finnmedals International. Viitattu 3.12.2013.[vanhentunut linkki]
  4. Ellilä, Aarne: Kunniakas hakaristimme: Syy hakaristien poistoon virtualpilots.fi. 16.5.2006. Viitattu 3.12.2013.
  5. 55 nimen lista: He kaikki ovat saaneet Suomen korkea-arvoisimman kunniamerkin – mukana tyranneja Ilta-Sanomat. 21.1.2017. Viitattu 10.5.2023.
  6. ODM of Finland: Order of the White Rose of Finland medals.org.uk. 2023. Viitattu 10.5.2023. (englanniksi)
  7. Helsingin Sanomat 6.12.1992
  8. Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkit Ritarikunnat. 9.10.2020. Viitattu 7.12.2022.
  9. Voisitko sinä saada kunniamerkin? Lue tämä juttu, niin tiedät Yle Uutiset. 30.11.2023. Viitattu 8.1.2024.
  10. a b Juha E. Tetri: Kunniamerkkikirja, s. 52. (3. täyd. painos) Ajatus, 2003. ISBN 951-20-6404-9
  11. Juha E. Tetri: Kunniamerkkikirja, s. 51. (1. painos) Ajatus, 1994. ISBN 951-9440-23-2
  12. Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristin ketjuineen ulkomaalaiset saajat Ritarikunnat. 9.10.2020. Viitattu 30.10.2023.
  13. Ritarikuntien organisaatio - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 11.2.2024.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]