Suomen rikoslaki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Rikoslaki
Vaikutusalue Suomi
Säädöskokoelmassa 39/1889
Annettu 19.12.1889
Voimassa 21.4.1894 alkaen

Suomen rikoslaki (SDK 39/1889[1], lyhenne RL[2]) tarkoittaa laveasti ymmärrettynä Suomen rikosoikeudellista lainsäädäntöä ja ahtaammin määriteltynä rikoslaki-nimistä lakia. Rikoslaki sisältää rikoksia ja niiden seuraamuksia koskevat oikeussäännökset. Rikoslaki määrittelee rikolliset teot ja pyrkii estämään niitä ja vähentämään rikollisuuden haittoja. Muissakin laeissa on rangaistussäännöksiä, mutta vankeusrangaistuksen määräävät säännökset on pääosin keskitetty rikoslakiin.

Suomen käytössä oleva rikoslaki säädettiin vuonna 1889, ja se tuli voimaan huhtikuussa 1894.[3] Rikoslain kokonaisuudistuksessa rikoslakia on modernisoitu vuodesta 1991 lähtien.[4] Kaikkia rikoksia koskevat yhteiset säännökset eli niin sanotut rikosoikeuden yleiset opit uudistettiin 2003, ja muutokset tulivat voimaan 2004. Niitä koskevat säännökset ovat lain kymmenessä ensimmäisessä luvussa.

Määritelmiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laillisuusperiaate. Rikosoikeuden johtava sääntö on, ettei ketään voi tuomita rangaistukseen teosta, joka ei ollut selvästi ja käsitettävästi lain kieltämä tekohetkellä. Periaatteeseen viitataan usein latinaksi fraasilla nulla poena sine lege, nullum crimen sine lege poenali eli ei rikosta ilman lainkohtaa. Tämä sääntö sisältää myös taannehtivan lainkäytön kiellon.

Rikosoikeudellinen vastuuikäraja on Suomessa 15 vuotta. Sitä nuorempana rikoksen tehneet eivät joudu oikeuteen eikä heitä rangaista, koska heitä ei pidetä rikosoikeudellisesti syyntakeisina. Lapsiin voidaan kohdistaa lastensuojelullisia toimenpiteitä, esimerkiksi ottaa heidät huostaan. Kun henkilö täyttää 15 vuotta, hän on syyntakeinen ja rikoksistaan vastuussa ja hänet voidaan siis tuomita sakkoihin, nuorisorangaistukseen, yhdyskuntapalveluun tai vankeuteen. Vankeusrangaistus voi olla ehdollinen tai ehdoton. Alle 18-vuotiaita rikoksentekijöitä rangaistaan täysi-ikäisiä lievemmin, ja ehdottomia vankeusrangaistuksia alaikäisille langetetaan vain törkeistä rikoksista.

Vahingonkorvausvelvollisuus ei noudata rikosvastuun ikärajaa. Myös alle 15-vuotias joutuu korvaamaan rikoksella eli rangaistavaksi m��r�tyll� teolla aiheuttamansa vahingot. Vanhempien vastuu on monitahoinen kysymys.

Syyntakeisuus. Alle 15-vuotias ja henkisilt� toiminnoiltaan syv�sti h�iriintynyt henkil� j��v�t rangaistuksetta, koska he eiv�t voi rikosoikeudellisesti syyllisty� rikokseen. Heid�n katsotaan olevan kyvytt�mi� tahdonmuodostukseen eli itsen�isiin valintoihin. Suomen rikoslaki jakaa henkisesti h�iriintyneet kahteen luokkaan: ymm�ryst� vailla oleviin (syyntakeettomat) ja t�ytt� ymm�rryst� vailla (alentunut syyntakeisuus) oleviin. J�lkimm�iseen ryhm��n sijoitettu voi saada muita lievemm�n rangaistuksen, mutta alentunut syyntakeisuus ei kuitenkaan vaikuta k�ytett�viss� olevaan enimm�israngaistukseen.

Rikosoikeudellinen syyntakeisuus selvitet��n l��k�rien johdolla mielentilantutkimuksessa, mutta oikeudellisen arvion tekee tuomioistuin. Arviot eiv�t aina osu yksiin. Tuomioistuimilla n�ytt�isi olevan yleens� tapa edellytt�� syv�� harhaisuutta ennen kuin syytetty katsotaan ymm�rryst� vailla olevaksi. Itse aiheutettu tila, kuten syv� p�ihtymys, ei vaikuta syyntakeisuuteen.

Syyllisyys. Syyllisyyden toinen puoli on syy-yhteys henkil�n toiminnan ja sen seurauksen v�lill�. Mies ly� toista puukolla ja t�m� saa haavan. Toinen puoli eli syyksiluettavuus on tahdon suuntautuminen tai seurauksen mielt�minen; kysymys on rikosoikeustieteen vaikeimpia. Syyllisyys n�et jaetaan karkeasti kolmeen osaan, tapaturmaan jossa syyllisyytt� ei ole, tuottamukseen jossa tekij� on menetellyt sek� varomattomasti ett� moitittavasti, ja tahallisuuteen, joka sekin jaetaan joskus useampaan osaan. Syyllisyys siis edellytt�� meill� vallitsevan k�sityksen mukaan kyky� tahdon muodostamiseen eli esimerkiksi kuvitelman ja todellisuuden erottamiseen.

Tahallisuus ja tuottamuksellisuus. Rikoslain j�rjestelm�n mukaan teon rangaistavuus edellytt�� tahallisuutta. Kun teko on tuottamuksellisena rangaistava, siit� mainitaan laissa erikseen. Ihmisen surmaaminen tarkoituksin saada h�net hengilt� on murha tai tappo, tahallinen teko. Auton kuljettaminen niin varomattomasti ett� joku tiell� kulkeva tai autossa oleva saa surmansa, on kuolemantuottamus. Tunnetun oikeustapauksen tilanne, jossa mets�st�j� ampuu luvallisesti asumattomalla seudulla kohti hirve� mutta ohi, ja ampumalinjalla on aivan odottamattomasti sankassa mets�ss� ihminen, joka saa luodista surmansa, on tapaturma.

Vastuuvapausperusteita. Pakkotilassa tai h�t�varjeluna tehty teko j�� rankaisematta. Pakkotila on oikeuden loukkaamista pahemman seuraamuksen v�ltt�miseksi: palokunta murtautuu palavaan taloon ja rikkoo paikkoja. H�t�varjelu on luvallista itsepuolustusta eli oikeudettoman hy�kk�yksen torjumista. Tietyiss� tilanteissa erehdys voi poistaa teon rangaistavuuden ainakin tahallisena tekona, vaikka yleisen s��nn�n mukaan tiet�m�tt�myys lain sis�ll�st� ei vapauta.

Klassisen oikeustieteellisen m��ritelm�n mukaan rikos on oikeudenvastainen tekij�lleen syyksiluettava teko tai laiminly�nti, josta laissa on s��detty rangaistus.

Seuraamukset rikoksista

[muokkaa | muokkaa wikiteksti�]

Seuraamukset ovat niiden kohteeksi joutuvan muutoin suojattuun oikeuspiiriin kajoavia haitallisia toimenpiteit�.

Rangaistukset ovat t�rkein rikosoikeudellisten seuraamusten ryhm�, m��ritell��nh�n jo itse rikoskin teoksi, josta oikeusj�rjestyksen mukaan tulee seurata rangaistus. Rangaistusuhalla pyrit��n ehk�isem��n haitallisena pidetty� k�ytt�ytymist� jo ennakolta. Suomessa mahdollisia rangaistuksia ovat

Virkarikoksesta voidaan tuomita my�s varoitus tai viraltapano.

Aiemmin rangaistuksiin kuuluivat my�s kuritushuone ja kuolemanrangaistus. Monista rikoksista seurasi ennen vuotta 1969 varsinaisen rangaistuksen ohella my�s lis�rangaistuksia, joista yleisin oli kansalaisluottamuksen menetys. Sit� vastoin aikaisempien lakien tuntemat raippa- ja h�pe�rangaistukset poistettiin k�yt�st� jo silloin, kun vuoden 1889 rikoslaki s��dettiin.

Kurinpidolliset seuraamukset ovat my�s luonteeltaan ei-toivottavasta k�ytt�ytymisest� seuraavia rangaistuksia. T�llaisia seuraamuksia on k�yt�ss� esimerkiksi virkamiehi�, sotilaita tai vankeja koskevissa kurinpitoj�rjestelmiss�. Rikosoikeudellinen kurinpito on eri asia kuin hallinnollinen kurinpito, jonka kohteeksi virkamies voi joutua esimerkiksi rikoksen takia. Vankeusrangaistus voidaan m��r�t� ehdollisena, jolloin rangaistava v�ltt�� rangaistuksen suorittamisen, mik�li h�n ei syyllisty uusiin rikoksiin koetusaikana (rikoslaki 2b luku).

Turvaamistoimenpiteet voivat kuulua my�s rikoksen seuraamuksiin. Luonteeltaan ne eiv�t ole kuitenkaan rangaistuksia. Turvaamistoimenpiteiden tarkoituksena on est�� v�litt�m�sti uudet oikeudenloukkaukset. Turvaamistoimenpiteit� ovat esimerkiksi:

Vaikka turvaamistoimenpiteiden tarkoituksena ei olekaan rankaiseminen, ne ovat niiden kohteen kannalta haitallisia. Ne voivat tosiasiallisesti merkit� niiden kohteeksi joutuvalle yht� suurta haittaa kuin varsinaiset rangaistuksetkin. Niill� on merkityst� my�s varsinaisen rangaistuksen mittaamisessa. Esimerkiksi pitk��n ajokieltoon m��r��minen voidaan ottaa huomioon rangaistusta mitattaessa, toisin sanoen varsinainen rangaistus voi lieventy� t�ll�in. Pakkolaitokseen erist�minen on suuri harvinaisuus. Sit� vastoin menett�misseuraamus on tavallinen. Tuomioistuin voi julistaa menetetyksi rikoksen tekov�lineen, muun omaisuuden ja rikoksella saadun hy�dyn (rikoslaki 10. luku). Yleens� esine voidaan tuomita valtiolle menetetyksi vain omistajaltaan. T�m� asia on aiheuttanut ajoittain vilkasta keskustelua mietitt�ess� rattijuopon auton kohtaloa; auto ei likik��n aina ole kuljettajan. Jos se tuomittaisiin menetetyksi, seuraamus kohdistuisi eri henkil�ihin eri tavoin.

Turvaamistoimenpiteit� k�ytet��n my�s v�liaikaisesti, kuten takavarikointia. Asiaa koskevat s��nn�kset on koottu pakkokeinolakiin.

Vahingonkorvaus ei ole luonteeltaan rangaistus vaikka se usein rikoksen johdosta tuomitaankin maksettavaksi. Sen tarkoituksena on loukkauksen k�rsineen saattaminen taloudellisesti mahdollisimman samanlaiseen asemaan kuin h�n olisi ollut, ellei rikosta olisi tehty. Yksityiskohtaiset s��nn�kset sis�lt�� Vahingonkorvauslaki (VahKorvL).

Rikosoikeudellisista toimenpiteist� voidaan luopua. Poliisi voi j�tt�� ep�ilem�ns� rikoksen ilmoittamatta syytt�j�lle ja syytt�j� voi j�tt�� syytteen nostamatta tai oikeus j�tt�� seuraamuksen tuomitsematta. T�m� on mahdollista, jos rikos on v�h�inen ja anteeksiannettava, ja kun yleinen etu ei vaadi muuta. Syytt�m�tt� tai tuomitsematta j�tt�minen on mahdollista my�s huumausaineen k�ytt�rikoksen kohdalla. Luotettavuuslausuntoa annettaessa tai kansalaistamisen nuhteettomuusvaatimuksen t�yttymist� tutkittaessa t�llaiset seurauksenomainen syytt�m�tt� tai tuomitsematta j�tt�minen kuitenkin huomioidaan, sill� asiassa on kuitenkin todettu henkil�n syyllistyneen rikokseen. Jos henkil�, jonka syytt�j� toteaa syyllistyneen rikokseen, mutta j�tt�� jostain syyst� syytt�m�tt�, vastustaa syytt�j�n n�kemyst� syyllisyydest��n, h�nell� on oikeus m��r�ajan kuluessa vaatia syytt�j�� nostamaan rikoksesta syyte, jolloin asia tutkitaan tuomioistuimessa ja ratkaistaan tuomiolla.

Yritys ja osallisuus

[muokkaa | muokkaa wikiteksti�]

Rikoksen yrityksest� rangaistaan vain, jos yritys on nimenomaan s��detty rangaistavaksi. Tapon yritys on tietenkin rikos, mutta esimerkiksi kunnianloukkauksen yritys kuulostaisi oudolta.

Teko on edennyt rikoksen yritykseksi, kun tekij� on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen t�yttymisest�. Rikoksen yritys on kysymyksess� silloinkin, kun sellaista vaaraa ei aiheudu, jos vaaran syntym�tt� j��minen on johtunut vain satunnaisista syist� (rikoslaki 5. luku 1).

Varkauden ja n�pistyksen yritykset on s��detty rangaistaviksi. Tuomioistuin voi joutua pohtimaan, onko teko n�pistys, yritys vai rankaisematon, jos henkil� on poistunut tavaratalon osastolta mukanaan maksamaton tavara. Tilanteessa, jossa syytetty oli taparikollinen ja esine oli kallis matkalaukku, johon syytetyll� ei olisi ollut varaa, teko katsottiin varkaudeksi, kun syytetty oli pys�ytetty tavaratalon katuovella. Yrityksen voi peruuttaa luopumalla teosta vapaaehtoisesti. Teko ei j�� rankaisematta, jos luopuminen johtui satunnaisesta syyst�: tekij� oli tarjoamassa uhrille myrkytt�m��ns� ruokaa, mutta koira s�i sen.

Yllytt�j�� ja tekij�kumppania rangaistaan samalla tavalla kuin p��tekij��. Avunannosta rangaistaan henkil��, joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisess�. Tyypillisesti avunantaja on esimerkiksi autonkuljettajana rikospaikalle ja pit�� paikkaa silm�ll� toisten k�ydess� varkaissa.

Oikeushenkil�n puolesta toiminut voidaan tuomita rangaistukseen, vaikkei h�nen menettelyns� t�ytt�isi osallisuuden edellytyksi�. T�m� on usein tilanne esimerkiksi tekij�noikeusrikoksissa.

V�lillinen tekeminen on suuri harvinaisuus. S��nt� on selv�, nimitt�in ihminen ei ole vastuussa toisen tekem�st� rikoksesta, ellei h�nt� osoiteta osalliseksi siihen.

Suomen rikoslain historia

[muokkaa | muokkaa wikiteksti�]
Suomen rikoslain alkuper�inen julkaisu Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokouksessa 39/1889.

Suomen rikosoikeuden ideologisena perustana toimi alussa klassinen rikosoikeusajattelu, jonka mukaan rangaistus on seurausta rikollisesta teosta. Suomen nykyinen rikoslaki ja siihen liittyv� asetus rangaistusten t�yt�nt��npanosta annettiin 1889 (AsK 39/1889), ja ne tulivat voimaan vuonna 1894. Ne kumosivat vuoden 1734 lain rikos- ja rangaistuskaaret. Suomen rikoslaki alkaa Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokouksessa seuraavilla saatesanoilla:

"Me ALEKSANDER Kolmas, Jumalan Armosta, koko Wen�j�nmaan Keisari ja Itsewaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m.   T e e m m e   t i e t t � w � k s i :  Suomenmaan Waltios��tyjen alamaisesta esityksest� tahdomme Me t�ten armossa wahwistaa seuraawan rikoslain Suomen Suuriruhtinaanmaalle, jonka woimaanpanemisesta, niinkuin my�skin rangaistusten t�yt�nt��npanosta erityinen asetus annetaan."

Samat alkusanat ovat Suomen rikoslain alkusanoissa edelleenkin (2020). Lakia ei ole koskaan kumottu ja korvattu uudella lailla.[5]

Rikoslaki hyväksyttiin alkujaan jo vuoden 1888 säätyvaltiopäivillä, mutta sen vahvistaminen kohtasi vaikeuksia. Venäjän keisarikunnan rikoslakiuudistuksen pääasiantuntijana toiminut professori Nikolai Tagantsev antoi Suomen rikoslaista kielteisen lausunnon, koska siinä poikettiin aiemmasta periaatteesta, jonka mukaan suomalaisten Venäjällä tekemät rikokset tuomittaisiin Venäjän lain mukaan, ja sen sijaan suomalainen oikeusjärjestelmä ulotettiin osittain myös Venäjälle, joka rinnastettiin ulkomaihin. Lisäksi Tagantsevin mukaan laki määräsi majesteettirikoksista lievemmät rangaistukset kuin Venäjän laki. Lausunnon seurauksena Venäjän keisari Aleksanteri III antoi 13. joulukuuta 1890 keisarillisen manifestin (AsK 27/1890), joka lykkäsi rikoslain voimaan tuloa toistaiseksi. Koska tämä tapahtui pian postimanifestin antamisen jälkeen, keisari joutui maaliskuussa 1891 rauhoittelemaan suomalaisia niin sanotulla rauhoitusreskriptillä. Vuoden 1891 valtiopäiville annettiin uusi rikoslakiesitys, johon oli tehty venäläisten vaatimat korjaukset, mutta valtiopäivät tekivät esitykseen muutoksia, joita keisari ei hyväksynyt, joten hän jätti sen vahvistamatta. Vuoden 1894 valtiopäivät hyväksyivät lopulta rikoslain keisarin toivomassa muodossa, jolloin Aleksanteri III vahvisti sen ja määräsi sen asetumaan voimaan heti (AsK 17/1894).[6]

Myöhemminkin rikoslakia on muutettu lähes kaikilta osin, joskus yksittäisiä lainkohtia muuttamalla, joskus kirjoittamalla uudestaan kokonaisia lukuja. Alkuperäisessä muodossaan ovatkin voimassa enää vain eräät nykyisin vähämerkityksisiksi jääneet pykälät 2. ja 18. luvussa.

Rikoslain rinnalla oli voimassa vuonna 1919 säädetty sotaväen rikoslaki. Se kumottiin vuoden 1984 alussa, jolloin rikoslakiin lisättiin uusi, sotilasrikoksia koskeva 45. luku sekä säädettiin uusi sotilasoikeudenkäyntilaki.[7]

Rangaistussäännöksiä on muissakin laeissa kuin rikoslaissa, kuten esimerkiksi tieliikennelaissa, mutta vankeusrangaistuksen uhan sisältävät säännökset pyritään nykyisin keskittämään rikoslakiin. Suomen kriminaalipolitiikka lieventyi merkittävästi 1960-luvulta alkaen, jolloin vapausrangaistuksia alettiin ensimmäistä kertaa kritisoida epähumaaneiksi. Sen jälkeen ehdollisia vankeusrangaistuksia laajennettiin ja tuomioista tehtiin lievempiä.

Suomalainen rikosoikeusjärjestelmä sai ideologisia vaikutteita sosiologisesta koulusta, jonka mukaan rangaistuksen tarkoituksena on parantaa rikollinen. Erityisesti tämä käsitys on vaikuttanut ehdollisten vankeusrangaistusten, nuorisovankiloiden ja vaarallisten vankien eristämistoimien kehitykseen. Vuoteen 1960 asti rikosoikeusteoreetikot kannattivat klassista rikosoikeusajattelua tai sosiologista koulua. Toisaalta Suomen rikoslaki sai vaikutteita myös positivisesta rikosoikeuskoulusta, jonka mukaan yhteiskunnalliset tekijät vaikuttavat rikollisuuteen.

Vuodesta 1970 alkaen suomalaista rikosoikeusajattelua on ideologisesti hallinnut humaani uusklassismi, jonka mukaan rangaistusten tavoitteena on vahvistaa moraalia. Tästä syystä kaikkien rangaistusten on oltava yleistettävissä. Yleisesti rikollisen rankaisemin perusteena on pidetty teon moitittavuutta. Uusklassismin vaikutus on nähtävissä vuonna 1976 kirjoitetussa rikosoikeuskomitean mietinnössä.

Rikoslainsäädännön vireillä olevan kokonaisuudistuksen myötä rikoslaki on itse asiassa uusittu vaiheittain ja on tätä nykyä kohtalaisen moderni. Uudistuksen ensimmäisen vaiheen lainmuutokset tulivat voimaan vuoden 1991 alusta ja toisen vaiheen syyskuussa 1995. Oikeusministeriö asetti 14.2.2007 professori Pekka Koskisen selvitysmieheksi selvittämään mahdollisuuksia rikoslain kokonaisuudistuksen loppuun saattamiseksi siten, että säädettäisiin lakiteknisesti uusi, rakenteeltaan johdonmukainen ja kirjoitusasultaan yhdenmukainen rikoslaki. Laajoja sisällöllisiä muutoksia uudistuksessa ei ole tarkoitus tehdä.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Rikoslaki Finlex. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 9.4.2017.
  2. ↑ Lyhenneluettelo 31.10.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 23.11.2013.
  3. ↑ Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistuskirja siitä, että Suomen Suuriruhtinaanmaan rikoslaki 19 p:ltä Joulukuuta 1889 ja siihen kuuluvat asetukset samalta päivältä astuvat voimaan. (AsK 17/1894.)
  4. ↑ Iso tietosanakirja, WSOY 1995–1997.
  5. ↑ Suomessa edelleen käytössä Aleksanterin aikainen rikoslaki. Yle Uutiset 27.10.2014. Viitattu 29.12.2018
  6. ↑ Markku Tyynilä: Aleksanteri III (1845 - 1894) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  7. ↑ Kemppinen, Kullervo: Lakitiedon Pikkujättiläinen, s. 739. WSOY 1985, Porvoo.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Frände, Dan ym.: Keskeiset rikokset. (Evolutio legis) Helsinki: Edita, 2010. ISBN 978-951-37-5653-6
  • Lappi-Seppälä, Tapio ym.: Rikosoikeus. (Oikeuden perusteokset) Helsinki: WSOYpro, 2009. ISBN 978-951-0-33997-8
  • Lång, Markus (toim.): Suomen Suuriruhtinaanmaan Rikoslaki 1889–1894: Alkuperäiset säädökset Suomen Asetuskokoelmasta. Helsinki: Books on Demand, 2012. ISBN 978-952-93-0895-8

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_rikoslaki&oldid=22710824”